Kaikki menee suhteellisen simppelisti, kun tuossa erotaan vaan avo-/aviopuolisosta, sitten kun mukana on jälkikasvua, niin homma voi kestää pitkään eikä siihen välttämättä auta 'parantelusuhteet' tai muut kikkailut, vaan asia on pääkopan sisällä vaan saatava puitua selväksi.
Aina täytyy muistaa, että se on vain yksi vaihe elämästä, eikä elämä siihen lopu. Uutta mielenkiintoista on edessä, hauskoja yhteisiä tapahtumia takana, huonojakin hetkiä jotka aika kultaa hyviksi, mutta on niitä siellä edessäkin tiedossa. Täytyy muistaa kuitenkin että varsinkin jälkikasvun mukana kuvioissa ollessa siihen eroon pitäisi olla suht' painavat syyt, eikä sen tule olla hetken mielijohde. Uusi rakastuminen tmv. ne ongelmat on sielläkin odotettavissa, eikä se auvoinen rakastumisaika kestä ikuisuuteen.
Puhuminen auttaa paljon, jollei ole sitä luotettua ystävää jolle sitä voi tehdä, niin sitä varten on ammattilaisia jotka varmasti osaavat auttaa. Pitää vain heittää 'suomalainen jörrimiehuus' roskikseen ja uskaltaa avautua ja purkaa se paha olo jonnekin järkevällä tavalla. Itkeäkkin saa, sillä itkemättömyys ei kenestäkään kovaa jätkää/mimmiä tee, vaan ennemminkin kyynisen paskakasan.
Höh... nyt tää meni jo liian syvälliseksi :wtf:
Parisuhteesta eroaminen
