Sattuipa sopivasti! Just ajattelin viime viikolla, että pitäis tehdä thread tästä aiheesta mutta en sitten oikein tiennyt mitä edes kysyisin.
Kumma juttu, että vaikka just itse viime kesänä tein rekrytointihommia yhdessä firmassa niin siitä huolimatta nyt se työnhaku tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä. Kauhea paniikki, ettei pääsekään töihin ja sitten tulee tehtailtua samantapaisiin tehtäviin just niitä liukuhihnahakemuksia. Mikä onkaan nolompaa kuin kirjottaa yhdessä lauseessa "Olen kiinnostunut henkilöstöassitentin tehtävästä..." ja seuraavassa lauseessa mainita, että "HR-spesialistin työ.."
Kun työkokemusta ei vielä niin tuhottomasti ole, on pakko vaan hakea miljoonaa työtä ja toivoa että joku edes tärppäisi. Kauhukseni oon tässä huomannut että aliarvioin koko ajan osaamistani ja haen paikkoja joissa yleensä haetaan alemmalla koulutuksella varustettua henkilöä kuin itse olen. Puuh... Alussa kun pistin ihan rohkeesti vaan hakemuksia rekrytointikonsultin paikan hakua varten, nyt haen hommia tyyliin "kahvinkeittäjä". Tiedän kyllä että osaan ja opin uutta nopeasti ja selviän niistä hankalistakin hommista, mutta mitä enemmän luen hakemuksia niin sitä epävarmemmaksi vaan tulen siitä osaamisesta. Omituista mulle, yleensä kun olen niin varma. Valmistuneet DI:t aina kehottaa hakemaan ihan suorilla vaan kunnon paikkoja ja ottamaan rohkeasti yhteyttä hakemuksen lähetyksen jälkeen, mutta miten tollainen käytännössä toimii? Täälläkin toiset sanoo että puhelua vaan perään, toiset sanoo että ei missään nimessä. Mikähän ois se kultainen keskitie? Onko jotain ns. oikeita kysymyksiä, joiden takia kannattaisi soittaa?
Millaisia paikkoja tuotantotalouden/tiedonhallinnan diplomi-inssit hakee valmistumisvaiheessa? Mulla ei ole vielä d-työtä tehtynä, joten työpaikka vois samalla olla d-työpaikka. Mutta kunhan pääsis nyt edes töihin, suunnilleen omalle alalle.
EDIT: Ainiin, jotain vielä rekrytoijan näkökulmasta. Mielestäni soittaminen ENNEN hakemuksen lähettämistä jätti hyvän vaikutuksen, mikäli hakijalla oli järkevää kysyttävää (vaikkapa firman luonteesta tms. niin että sai kuvan että hän miettii onko sopiva hakemaan juuri tähän firmaan). Haastatteluun pukeutuminen mielestäni kertoo aika paljon hakijasta, samoin ylipäätään hakijan olemus. Plussaa on, mikäli näyttää siltä että ymmärtää miten vastaavaan tehtävään pukeudutaan. Samoin positiivisen kuvan jätti se, kun hakijasta näki ettei hän yrittänyt olla muuta kuin on. Näsäviisas, semmoinen vähän yli-itsevarma tyyppi saattaa olla myös hyvin ärsyttävä. Johonkin firmaan tuokin tosin varmasti sopii. Meille haki yksi tyttö, joka oli aikuisiälläkin vielä ihan hevoshullu ja vaikutti vähän semmoiselta.. hmmh.. maalaiselta, vaikka hommaan olisikin ihan pätevä ollut. Mulle jäi silti hänestä kuitenkin PALJON parempi kuva kuin toisesta hakijasta, joka oli aiemmin ollut isossa konsernissa työntekijänä. Tämä "ammattilainen" oli juuri sellaisen oloinen, että vastaili kysymyksiin kuten niihin kuuluu vastata eikä siten, kuten hän itse olisi vastannut. Mikäli ei osaa sitä haastattelun/työajan aikaista roolia vetää sitten niin ettei se näy läpi, niin kannattaa ennemmin mennä omana itsenään. Aurinkoisella (aidolla) hymyllä ja positiivisella asenteella varustutun hakijan seurassa haastattelijankin on helpompi olla, kuin sellaisen yliammattimaisen "kuoren" seurassa.
This entry passed through the Full-Text RSS service - if this is your content and you're reading it on someone else's site, please read the FAQ at http://ift.tt/jcXqJW.
Työnhaku! (vinkit, ohjeet ja mielipiteet)
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire